Opiskelijan tarina

 Olen Aino Kuivanen ja olen 17-vuotias. Opiskelen lähihoitajaksi. Valmistun puolentoista vuoden päästä. Opiskelen nyt toista vuotta ja olen suorittanut kasvun ja hoidon tutkinnot. Nyt on menossa kuntoutuksen tutkinto. Hain lähihoitajan koulutukseen, koska haluan auttaa ihmisiä ja olla tekemisissä ihmisten kanssa. Ammatinvalinnassa on ollut eri vaiheita. Ihan ekaksi oli yhteishaku yläasteella, jolloin oli haku lukioon tai ammattiopistoon. Sitten sen jälkeen seuraava vaihe oli se, että menin tutustumaan kouluun ja  menin vuosi sitten syksyllä diakoniaopistoon kouluun. Ja en ole kokeillut muita aloja.  Opiskelu on ollut tosi kivaa ja olen viihtynyt hyvin täällä koulussa. Olen saanut paljon kavereita ja oppinut paljon uusia asioita mitä en ole ennen tiennyt. Minulle on ollut  lähihoitajan opiskelussa uutta se, että esim. vanhuksille voi tulla painehaavoja jos niille ei tehdä asentohoitoa. Haastellista lähihoitajan opiskelussa on ollut insuliinin pistäminen, mutta nyt kun olen jo harjoittelut sitä jo paljon työharjoitteluissa, se ei ole enää niin vaikeaa. Opiskelussa on ollut parasta työharjoittelut, koska siellä oppii asiat paremmin ja meidän luokan harjoittelut ovat niin pitkiä. Minulle tärkeä oppimiskokemus on ehdottomasti työharjoittelut ja hohun ( hoito-ja huolenpito) työharjoittelu varsinkin, koska työpaikan ilmapiiri työntekijöiden ja asukkaisen välillä oli niin hyvä. Aivan ihana paikka.  Aion valita vanhustyön, koska vanhusten kanssa olo tuntuu minulle niin luontevalta ja se tuntuu omalta.   Minulla ei ole hirveästi työkokemusta. Olen ollut työssäoppimisessa ja TETissä.  On ollut hyötyä esim niin, että tiedän miten lasten kanssa ollaan päiväkodissa, koska olen ollut tetissä päiväkodissa pari kertaa.  Olen jo miettinyt, että en mene jatko-opiskelemaan. Ajattelin, että menen töihin sitten kun valmistun.