Pohdintaa lähihoitajan työstä ja elämästä!

Oon kyllä huomannut viime aikoina tän lähihoitajan uran aikana ja ylipäänsä että elämässä osaa arvostaa asioita ihan eri tavalla.. Niin pienet asiat antaa joillekkin niin paljon hyvää oloa ja pienillä teoilla tehdään toisten päivästä parempi! Tässä kotihoidossa se on parasta että asiakkaat kehuu sun tekemää työtä ja arvostaa sitä! Omassakin elämässä arvostan monia pieniä juttuja, esim. sitä että pitkien työputkien jälkeen on vaan ihana levähtää ja tehä just sitä mistä nauttii, kuunnella musiikkia ja nähdä kavereita. Mulle asiat ei ole ollut niin itsestäänselvyyksiä. Mulla on todettu ala-aste ikäisenä olisiko kolmas tai neljäs luokalla, laaja-alaiset oppimisvaikeudet. Oon niiden kanssa taistellu kouluvuodet läpi mutta oon selvinny kaikesta ja oon tässä työssä missä nautin olla ja rakastan tätä duunia ylikaiken. Oon pohtinut tässä viime aikoina et oon todella selvinnyt kaikista asioista vuosien varrella, mulla on ollu tuki ja turva mitä oon tarvinnut tosi paljon että oon menestyny koulussa ja elämässä. Ollu myös koulukiusaamistaustaa, itse oon ollut siis kiusattavana.. en oo antanu sen missään vaiheessa lannistaa mielialaa. Uusien asioiden oppiminen on mulle hidasta ja oon huomannut sen myös tässä työssä mutta kaikki aikanaan, kohta oon ollu vuoden tässä työpaikassa ja saan vaan kiittää työkavereita että on ottanut mut niin avosylin vastaan ja auttanut/opettanut kaikessa ja oon uskaltanu sielläkin kertoa mun vaikeuksista. Uskaltakaa olla erilaisia ja tehä just sitä mistä nautitte!